Heippa, tänään on päivälleen tasan kaksi vuotta siitä, kun taloomme asteli pieni koiranpentu. Tämä pentu oli monen vuoden unelmani, ikioma koirani Nelma viralliselta nimeltään Päivänpaisteen Caramelli.
Nelma on reilu 2-vuotias shetlanninlammaskoiranarttu ja siis minun ihan oma koirani. Haaveilin usean vuoden ajan ikiomasta koirasta ennen kuin Nelma liittyi perheeseemme. Luonteeltaan Nelma on todella ihmisrakas ja ystävällinen koira. Se innostuu helposti nähdessään ihmisiä ja haluaisi aina päästä rapsuteltavaksi. Muita koiria kohtaan Nelma on myös todella innokas ja tykkää leikkiä, mutta se heittäytyy välillä hieman araksi varsinkin, jos toinen koira on liian innokas.
Huonoina puolina Nelmassa on tässä viimeisen vuoden aikana ilmennyt haukkuherkkyys. Se kohdistuu lähinnä lenkkipolulla vastaantuleviin koiriin ja epäilyttäviin tilanteisiin. Tämän pois kitkemisestä tulen mahdollisesti puhumaan tulevissa koira-aiheisissa postauksissa.
Hyviä puolia Nelmassa taasen on tietysti huomattavasti enemmän. Ensimmäisenä mieleen tulee juurikin se, miten ihmisrakas Nelma on. Yötkin neiti nukkuu kanssani sängyllä lähes poikkeuksetta ja mie ainaki henkilökohtaisesti tykkään siitä tavasta. Toinen tällä hetkellä mieleen tuleva liittyy myös ihmisläheisyyteen ja se on se, kuinka Nelma on aina mukana arkiaskareissa.
Tässä hieman asiaa Nelmasta ja tosiaan niin kuin blogin ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, tänne tulee silloin tällöin näitä koira-aiheisiakin postauksia. Näillä näkymin ne postaukset tulevat käsittelemään muun muassa meidän säännöllisen epäsäännöllistä rally-tokoharrastusta ja tällä hetkellä haasteena olevaa haukkuherkkyyttä ja sen pois kitkemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti