Päätimme lähteä eräänä marraskuisena maanantaina Pyhälle laskettelemaan pariksi tunniksi poikaystäväni kanssa. Saavuimme kohteeseen ja olo oli samaan aikaan jännittynyt ja innokas. Minun viimeisimmästä laskettelukerrasta oli nimittäin jo kolme vuotta aikaa. Kävimme ostamassa liput, vaihdoimme monot jalkaan ja istuimme tuolihissiin.
Lähdimme laskemaan rinnettä alas ja minua jännitti todella paljon. Alkuun meni hyvin, sitten kaaduin kerran ja se ei todellakaan auttanut jännitykseeni. Tuli jyrkkä kohta ja emmin kauan aikaa, uskallanko mennä sen alas, mutta pakkohan se oli. Poikaystäväni ehdotti, että olisimme menneet jyrkän kohdan sivuttain hitaasti, mutta minä vain käskin hänen väistää tieltäni ja sitten mentiin...
Juuri ennen jyrkän kohdan päättymistä kaaduin. Sukseni ei irronnut ja jalkani vääntyi. Tunsin kipua.
Poikaystäväni lähti hakemaan apua heti tajuttuaan tilanteen vakavuuden ja siitä alkoikin melkoinen odottamisen kierre. Ensin odotin rinteessä apua, sen jälkeen odotimme ensiapukopissa ambulanssia, sitten odotin ambulanssin kyydissä, että pääsemme perille Rovaniemelle, jossa taas odotin poikaystävääni saapuvaksi, jne.
Rovaniemellä minut sitten tutkittiin ja seuraavana päivänä jalkani leikattiin. Keskiviikkona pääsinkin sitten onneksi jo kotiin Sodankylään. Täällä olenkin ollut nyt sänkypotilaana kolme viikkoa. Toki olen pikkuhiljaa pystynyt tekemään yhä enemmän ja enemmän, mutta onhan tämä ollut melko tylsää elämää.
Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että minulle ei käynyt tämän pahemmin. Jalka kuitenkin paranee hyvää vauhtia, tikit ovat poistettu viime viikolla ja pystyn nyt jo kävelemään pieniä pätkiä ilmankin keppejä.
Postauksen loppuun haluan kuitenkin kiittää läheisiäni.
KIITOS...
...vanhemmilleni, erityisesti äidilleni, joka on töittensä jälkeen huolehtinut minusta ja passannut minua, kun en itse ole voinut käydä kaupassa, tehdä ruokaa tai edes kantaa kaikkia tavaroita paikasta A paikkaan B. Kiitos äidilleni myös siitä, että hän on huolehtinut myös koirastani, kun en ole itse pystynyt.
...ystävilleni, erityisesti yhdelle, joka on käynyt usean kerran katsomassa minua ja kysynyt aina tullessaan, tarvinko kaupasta jotain. Olen myös päässyt hänen sekä erään toisen ystäväni toimesta ajeluille, joka on muuten lempipuuhaani.
ja vielä erityinen kiitos poikaystävälleni, joka oli heti tapaturman sattuessa tukenani. Hän myös matkusti luokseni Rovaniemelle ja yöpyi kaverinsa luona, jotta pystyi tulla luokseni sairaalalle joka päivä. Hän oli myös sairaalasta päästyäni luonani lähes kokoajan ennen kuin lähti Ouluun pariksi viikoksi, mutta sieltäkin asti hän tuki minua ja jaksoi kuunnella valitustani ja ymmärtää minua.
Tällaisissa tilanteissa sitä tajuaa, kuinka onnellisessa asemassa onkaan, että on saanut näin ihania ihmisiä elämään. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta ja olen melko varma siitä, että ensi vuodesta tulee ihan huippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti