Uusia juttuja työrintamalla

Heippa! Lifeupdatea lifeupdaten perään. Minusta ei ole taas kuulunu täälä blogin puolella kuukauteen, koska ei vaan ole ollut inspiraatiota. Nyt kuitenkin yritän taas aktivoitua täälläkin ja alkuun on varmaan hyvä kertoa kuulumisia, jotka tällä kertaa liittyvät pitkälti työrintamalle.

Ihan ensiksi, olen aloittanut Nu Skinin edustajana. Entinen luokkakaverini on tehnyt bisnestä Nu Skinin parissa jo pidemmän aikaa ja olen aika ajoin seuraillut hänen tekemisiään. Eräänä helmikuisena päivänä hän laittoi minulle viestiä, olisinko kiinnostunut kyseisestä työstä ja en kyllä ehtinyt pitkään pohtia ennen kuin päätin lähteä testaamaan. Pian löysinkin itseni jo videopalaveeraamasta entisen luokkakaverini kanssa ja siitä se homma sitten lähti. Nyt olen alkanut tutustumaan tuotteisiin ja kuvailemaan materiaaleja instagramiin ja ajattelin, että voisin jakaa tuotekokemuksia myös tänne blogin puolelle.

Miksi sitten suostuin kokeilemaan työtä Nu Skinin edustajana? Noh, olen aina ollut kiinnostunut työstä sosiaalisen median parissa ja nyt kun sain siihen mahdollisuuden en voinut kieltäytyä. Lisäksi tällaisen työn tekeminen inspiroi minua itseänikin hoitamaan ihoani paremmin ja löytämään oikeat tuotteet. Nu Skinin tuotteissa on etuna se, että ne ovat täysin kasviuutepohjaisia, eikä niissä ole käytetty mineraaliöljyjä. Tämä mahdollistaa sen, että tuotteet vaikuttavat syvemmälle ihoon jopa solutasolle asti. Näiden syiden lisäksi myöskään mahdollinen lisätienesti ei todellakaan ole pahitteeksi.

Nu Skin -hommat eivät kuitenkaan jää ainoaksi työkseni, sillä olen vihdoin aloittamassa työt myös eräässä kaupassa täälä Oulussa. Olen etsinyt töitä siitä asti, kun päätin tänne muuttaa ja käynytkin parissa haastattelussa, mutta paikkoja ei aikasemmin ole irronnut. Lisäksi jalkani murtui marraskuussa, joten en ole ollut työkykyinenkään vuoden vaihteen aikoihin. Nyt kuitenkin jalka on jo paljon parempi ja työnhaussakin lykästi, joten pian saan vihdoin enemmän sisältöä elämään!

Muutenkin elämässä menee oikein hyvin. Yksinäisyys-ajatukset eivät ole enää kaihertaneet ja olen käynyt pari kertaa Lapissakin pyörähtämässä muun muassa kontrollikäynnillä, Nu Skin -juttujen parissa ja viimeisimpänä poikaystäväni loman vuoksi Sodankylässä moikkaamassa porukoita. Nyt olen ollut pari päivää kotona Oulussa ja tämä viikko onkin sitten näillä näkymin viimeinen viikko ennen töiden alkua, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä vapaa-ajasta.

Life Update - yksinäisyyden tunnetta

Heippa! Tänään ajattelin kertoa hieman kuulumisiani, mitä tällä hetkellä elämässäni tapahtuu. Tämän blogin elvytyksen alkuun on luontevaa kertoa jonkinlainen life update, joten täältä pesee!

Olen siis tällä hetkellä työttömänä ja itseasiassa sairaslomaakin on jäljellä vielä pari päivää. Jalkani on vielä siinä kunnossa, että kokopäivän seisomatyötä se ei kestä, joten en ole jatkanut työnhakua vielä kovin aktiivisesti. Yhden hakemuksen olen kuitenkin laittanut ja selailen vapaita työpaikkoja säännöllisesti.

Muistan maininneeni blogissani aiemmin psykologian perusopinnoista, joita suoritan Oulun avoimessa yliopistossa. Kokonaisuuteen kuuluu siis viisi opintojaksoa, jotka minun oli tarkoitus suorittaa vuoden vaihteeseen mennessä, mutta epäonnistuin tavoitteesssa jalan murtumisen ja aikaansaamattomuuteni seurauksena. Näillä näkymin saan tästä satsista vain kolme suoritettua (kahdesta olen saanut suoritusmerkinnät ja yhdestä on tentti tulossa). Opiskelen siis vielä yhden opintojakson kirjatenttinä maaliskuussa, joten siihen olisi tarkoitus alkaa lukemaan.¨

ignooraa hintalappu

Eihän tämä mitään unelmaelämää tällä hetkellä ole, koska hengailen päivät pitkät yksin kämpilläni Oulussa tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Iltaisin poikaystäväni tulee kyllä usein luokseni, mutta onhan täällä ehtinyt tulla paljon yksinäisiä fiiliksiä. Minulla kun ei täällä oikein kavereita vielä hirveästi ole.

Viime päivät kuitenkin vietin siskoni kanssa ensin täällä minun luonani ja sitten kävin myös Kemissä hänen luonaan,. Maisemanvaihdos ja siskoni seura piristi kyllä paljon. Tuon lisäksi eilinen Facetime-puhelu hyvän ystäväni kanssa toi paljon energiaa.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun täytyy niellä ylpeyteni ja mennä joksikin aikaa käymään Sodankylässä katsomassa kavereitani ja vanhempiani, vaikka uhosinkin heille Ouluun lähtiessäni, etten palaa sinne nyt pitkään aikaan.

Tässäpäs oli nyt tämän hetkinen elämäntilanteeni, ei mitään ruusuisinta arkea, mutta pikkuhiljaa takaisin maan pinnalle!

Tavoitteiden läpikäyntiä ja uusien asettamista

Heippa ja oikein hyvää Uuttavuotta 2020 kaikille! Se ois vuoden ensimmäisen postauksen aika ja tänään ajattelin käydä läpi viime vuodelle asettamiani tavoitteita ja asettaa tälle vuodelle uudet tavoitteet.

Aloitetaas vuoden 2019 tavoitteista ja siitä, miten ne oikein onnistuivat.

Ensimmäisenä tavoitteena minulla oli panostaa ihan vaan itteeni. En sanoisi, että kyseinen tavoite onnistui, vaikka vuosi olikin todella mielekäs ja tein asioita, joista nautin. En kuitenkaan henkisellä tai fyysisellä tasolla panostanut itseeni mitenkään erityisesti, joten tämä tavoite epäonnistui.

Toisena tavoitteena oli panostaa ihmissuhteisiin ja kehittää ihmissuhdetaitoja. Koen tämän kohdan onnistuneen jotenkin, mutta en tosiaan kokonaan. Keskityin tärkeimpiin ystäviin ja lähennyin paljon erityisesti yhden kanssa. Lisäksi tutustuin nykyiseen poikaystävääni ja aloimme seurustella, joten sen saralle menee todella hyvin. Tässä on parannettavaa edelleen, mutta kokoajan ollaan menossa parempaan suuntaan!

Kolmantena tavoitteena oli käydä sekä laskettelemassa että ratsastamassa ja tämä kohta epäonnistuikin aika huolella. Ratsastamassa en käynyt ollenkaan ja vuoden ainoa laskettelureissu päättyikin ensimmäisen laskun puoliväliin... hehheh, siitä oonkin kirjoittanut postauksen.

Neljäs tavote oli valmistua lukiosta ja sehän onnistui keväällä niin kun vähän osasin jo arvellakin.

Toiseksi viimeisenä tavoitteena oli käydä enemmän Kemissä ja Oulussa ja tämä kohta onnistui puoleksi. Kävin nimittäin Oulussa paljon ja lopulta muutinkin tänne marraskuussa, elikkä viimeinenkin tavoite onnistui!! Kemissä en kuitenkaan ihan liikoja vieraillut, mutta taisin mie sielläkin pariin otteeseen vierailla.

Noniin ja sitten päästäänkin tähän vuoteen ja uusiin tavoitteisiin! Oon aatellut, että tänä vuonna haluan oikeasti panostaa itseeni ja tehdä tästä elämäni parhaan vuoden, vaikkakin viime vuosi nostikin taas rimaa hieman ylemmäs!

• ITSEKURIN JA ASIOIDEN AIKAANSAAMISEN KEHITTÄMINEN

Mulla on ehkä maailman huonoin itsekuri liittyen aina energiajuomien vähentämisestä opiskeluaikataulujen noudattamiseen, yms. Itsekuria olisikin siis parasta saada parannettua ihan vain asioiden aikaansaamisenkin takia. Jos tämä tavoite saavutetaan, niin muutkin tavoitteet helpottuvat!

• OMAN JA NELMAN HYVINVOINNIN PARANTAMINEN

Viime vuonna hieman epäonnistuin itseeni panostamisessa, joten nyt omaan hyvinvointiin panostus tuntuu vieläkin tärkeämmältä. Haluan siis alkaa liikkumaan sekä syömään säännöllisesti ja panostaa myös uneen ja henkiseen hyvinvointiin.

Oman hyvinvoinnin lisäksi haluan kohottaa Nelman hyvinvointia ja aloittaa oikeasti säännöllisen lenkkeilyn, kun jalkani tästä vain vielä vähän paranee. Lisäksi haluan keksiä Nelmalle aktiviteettejä, kuten koirapuistoilu ja joissakin treeneissäkin olisi mukava alkaa käymään jossain vaiheessa.

• PANOSTA BLOGIIN JA OTA PALJON KUVIA

Tänä vuonna haluan myös panostaa tähän blogiin ihan oikeasti ja kirjoitella ainakin nyt alkuun noin kerran viikkoon. Blogiin täytyy myös saada kuvia, joten kuviakin haluan ottaa paljon. En toki pelkästään blogin takia vaan myös esimerkiksi Instagramiin ja ihan vain omaan käyttöön muistoksi. Halun myös kehittyä valokuvauksessa ja opetella vähän valotuksesta yms.

• HANKI TÖITÄ TAI/JA KOULUPAIKKA

Viimeinen kohta on aikalailla välttämätön elämän etenemisen kannalta. Tällä hetkellä olen vielä sairaslomalla, mutta työnhaku alkaa pian taas uudestaan. Olen käynyt kyllä parissa työhaastattelussa, mutta paikkaa ei ole vielä auennut. 

Koulupaikka on vähän siinä ja siinä tuleeko se tänä vuonna, koska minulla on sen suhteen hieman epäselvät suunnitelmat, joista kerron myöhemmin enemmän. Siispä katsotaan, onko edessä toinen välivuosi vai kenties koulupaikka syksyllä!

Tässäpä ois sitten tän vuoden tavoitteet. Nyt vain nautitaan tästä elämäntilanteesta ja vuodesta, ja kivutaan pikku hiljaa kohti omia unelmia ja tavoitteita!

Laskettelutapaturma

Heippa, niin kuin otsikosta voi päätellä, en ole tällä hetkellä ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta pikkuhiljaa parempaan päin!

Päätimme lähteä eräänä marraskuisena maanantaina Pyhälle laskettelemaan pariksi tunniksi poikaystäväni kanssa. Saavuimme kohteeseen ja olo oli samaan aikaan jännittynyt ja innokas. Minun viimeisimmästä laskettelukerrasta oli nimittäin jo kolme vuotta aikaa. Kävimme ostamassa liput, vaihdoimme monot jalkaan ja istuimme tuolihissiin.

Lähdimme laskemaan rinnettä alas ja minua jännitti todella paljon. Alkuun meni hyvin, sitten kaaduin kerran ja se ei todellakaan auttanut jännitykseeni. Tuli jyrkkä kohta ja emmin kauan aikaa, uskallanko mennä sen alas, mutta pakkohan se oli. Poikaystäväni ehdotti, että olisimme menneet jyrkän kohdan sivuttain hitaasti, mutta minä vain käskin hänen väistää tieltäni ja sitten mentiin...

Juuri ennen jyrkän kohdan päättymistä kaaduin. Sukseni ei irronnut ja jalkani vääntyi. Tunsin kipua.

Poikaystäväni lähti hakemaan apua heti tajuttuaan tilanteen vakavuuden ja siitä alkoikin melkoinen odottamisen kierre. Ensin odotin rinteessä apua, sen jälkeen odotimme ensiapukopissa ambulanssia, sitten odotin ambulanssin kyydissä, että pääsemme perille Rovaniemelle, jossa taas odotin poikaystävääni saapuvaksi, jne.

Rovaniemellä minut sitten tutkittiin ja seuraavana päivänä jalkani leikattiin. Keskiviikkona pääsinkin sitten onneksi jo kotiin Sodankylään. Täällä olenkin ollut nyt sänkypotilaana kolme viikkoa. Toki olen pikkuhiljaa pystynyt tekemään yhä enemmän ja enemmän, mutta onhan tämä ollut melko tylsää elämää.

Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että minulle ei käynyt tämän pahemmin. Jalka kuitenkin paranee hyvää vauhtia, tikit ovat poistettu viime viikolla ja pystyn nyt jo kävelemään pieniä pätkiä ilmankin keppejä.

Postauksen loppuun haluan kuitenkin kiittää läheisiäni.

KIITOS...

...vanhemmilleni, erityisesti äidilleni, joka on töittensä jälkeen huolehtinut minusta ja passannut minua, kun en itse ole voinut käydä kaupassa, tehdä ruokaa tai edes kantaa kaikkia tavaroita paikasta A paikkaan B. Kiitos äidilleni myös siitä, että hän on huolehtinut myös koirastani, kun en ole itse pystynyt.

...ystävilleni, erityisesti yhdelle, joka on käynyt usean kerran katsomassa minua ja kysynyt aina tullessaan, tarvinko kaupasta jotain. Olen myös päässyt hänen sekä erään toisen ystäväni toimesta ajeluille, joka on muuten lempipuuhaani.

ja vielä erityinen kiitos poikaystävälleni, joka oli heti tapaturman sattuessa tukenani. Hän myös matkusti luokseni Rovaniemelle ja yöpyi kaverinsa luona, jotta pystyi tulla luokseni sairaalalle joka päivä. Hän oli myös sairaalasta päästyäni luonani lähes kokoajan ennen kuin lähti Ouluun pariksi viikoksi, mutta sieltäkin asti hän tuki minua ja jaksoi kuunnella valitustani ja ymmärtää minua.


Tällaisissa tilanteissa sitä tajuaa, kuinka onnellisessa asemassa onkaan, että on saanut näin ihania ihmisiä elämään. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta ja olen melko varma siitä, että ensi vuodesta tulee ihan huippu!

Kotoisa olo Oulussa

Heippa, olen asunut nyt kolme viikkoa Oulussa ja tällä hetkellä olen ensimmäistä kertaa Sodankylässä muuttoni jälkeen. Ajoimme tänne perjantaina ja viikonloppu on mennyt tosi kivasti rennoissa merkeissä.

Sinänsä hassua, nimittäin täällä Sodankylässä ollessani olen huomannut, että Oulu tuntuu itseasiassa paljon kotoisammalta paikalta kuin tämä, vaikka olenkin asunut täällä, näitä viimeistä kolmea viikkoa lukuunottamatta, koko elämäni. Oulussa on vain jotenkin paljon inspiroivampi ilmapiiri ja tuntuu, että on helpompi olla oma itsensä. Toisinaan on kyllä tuntunut hieman yksinäiseltä silloin, kun poikaystäväni on viettänyt aikaa kavereidensa kanssa, mutta enköhän minäkin pikkuhiljaa saa rikastettua elämääni.

Viime viikonloppuna juhlimme tupareitani ja tunsin oloni kyllä todella kiitolliseksi. Kaksi kaveriani Sodankylästä tuli luokseni koko viikonlopuksi ja lauantaina juhliin saapui kavereitani Oulustakin. Vietimme aluksi aikaa minun luona ja osa meistä jatkoi iltaa baariin. Oli kyllä todella mukava ilta ja meillä oli super hauskaa!

Arkikin on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen käynyt pari kertaa yliopistolla ja kotonakin opiskelu on alkanut maistua hieman paremmalta. Työhaastattelussakin kävin, mutta en ole saanut vielä tietoa pääsinkö vaiko en. Mutta eikun vain uudelleen yrittämään, jos nyt ei tärpännyt!

Muuttofiiliksiä

Heippa! Nyt kun olen ehtinyt viettää jo muutaman yön uudessa kodissani, haluaisin kirjottaa tänne vähän mun fiiliksiä.

Ekat kaksi yötä poikaystäväni oli minun luonani yötä ja päivät meni lähes kokonaan hänen ja vanhempieni kanssa. Lauantaina olin kuitenkin iltapäivästä pari tuntia ekaa kertaa yksin kämpillä ja olo oli vähän outo, sellainen vähän haikeahko. Poikaystäväni tultua haikea olo jatkui, kunnes hän lopulta sai minulle paremman olon ja pääsimme hyvillä mielin nukkumaan

Sunnuntaina aamupäivä meni äitini kanssa ostoksilla ja iltapäivällä jäinkin sitten Nelman kanssa kämpille, kun vanhempani lähtivät ajamaan takaisin kohti Sodankylää. Nukuin parin tunnin päikkärit ja loppuilta menikin tosi energisesti. Järjestelin kämppää, soitin ystäväni kanssa facetime-puhelun, kävin Nelman kanssa ulkona ja kuuntelin äänikirjaa. Olo oli innokas ja onnellinen. Nukahtaminen osoittautui kuitenkin tuona iltana hieman hankalaksi. Päässäni pyöri ajatuksia, eikä Nelmakaan meinannut asettua, kun sammutin valot. Siinä sitten rapsuttelin Nelmaa ja kuuntelin äänikirjaa, ja kun vihdoin nukahdin, nukuinkin sitten koko yön pitkälle aamuun asti.

Alkuviikko on mennyt todella rennoissa merkeissä. Ajattelin ensin, että aloitan heti maanantaina koulujuttujen parissa tehokkaasti, mutta päätinkin mennä fiiliksen mukaan nyt, kun olen vasta asettumassa uuteen kotiini. Maanantaina kävin kaupassa ja aloittelin arkea ruoanlaiton ja Nelman kanssa lenkkeilyn parissa. Sain myös hieman yhtä koulutehtävää eteenpäin. Tiistai meni oikeastaan kokonaan laiskotellessa kämpillä unohtamatta kuitenkaan illan ulkoilua Nelman kanssa.

Olen parina aamuna herännyt vasta puolen päivän aikoihin ja niin oli tänäänkin. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lähdin lenkille Nelman kanssa heti, kun vain sängystä kykenin. Lenkin jälkeen olen vain chillaillut sohvalla ja katsonut Youtube-videoita, mutta nyt ajattelin tässä iltapäivästä katsoa hieman koulujuttuja ennen ruuanlaittoa.

Pikkuhiljaa olen alkanut kotiutumaan tänne paremmin ja paremmin. Osa huonekaluista vielä uupuu, joten en ole saanut kaikkia tavaroita paikoilleen, mutta kyllä tämä jo kotoisammalta tuntuu. Lenkeillä ja ikkunasta töllöttäessä sitä aina tajuaa, kuinka onnellinen olenkaan, että unelma Ouluun muutosta on vihdoin toteutunut, onhan tämä kuitenkin aivan eri maailma kuin Sodankylä

Muutosten tuulia

Heippa! Mulla on ollut jo pidemmän aikaa sellainen fiilis, että blogin elvyttäminen voisi tuntua hyvältä idealta, joten nyt on sen aika. Ajattelin ensin, että muistelen kokonaisen postauksen verran kulunutta kesää, mutta päätinkin keskittyä nykyhetkeen, koska olen tällä hetkellä oikeastaan todella onnellinen.

Kesästä kuitenkin sen verran, että sekin oli oikein mukavaa aikaa. Tein töitä, näin kavereita ja juhlinkin pariin otteeseen. Tapasin myös heinäkuun loppupuolella tämän hetkisen poikaystäväni ja olen tosi kiitollinen hänestä. Sinkkuelämä teki todella hyvää, mutta parisuhdeihmisenä olen tässä tilanteessa paljon tyytyväisempi.

Ihanan poikaystävän lisäksi elämääni kuuluu tällä hetkellä muutakin hehkuttamisen arvoista. Muutan nimittäin ihan pian pois Sodankylästä, vanhempieni nurkista. Sain oman vuokrayksiön Oulusta ja pääsemme muuttamaan Nelman kanssa marraskuussa.

Olen viimeaikoina alkanut panostamaan yhä enemmän itseni kehittämiseen ja tutkimiseen. Olen katsellut inspiroivia youtube-videoita esimerkiksi Adama Sofian kanavalta ja olen myös liittynyt Career girl by Marianne -urayhteisöön, jotta saisin eväitä oman juttuni löytämiseen ja inspiraatiota töihin, koulutukseen ja uraan liittyen. Näihin aiheisiin tulen varmasti palaamaan myöhemmissä postauksissa, koska olenhan ajatellut tämänkin olevan yksi blogini teemoja.

Syyskuusta lähtien olen myös tehnyt psykologian perusopintoja Oulun avoimessa yliopistossa ja ensimmäiset deadlinet alkavat jo kolkutella. Inspiraatio on ollut hakoteillä viime aikoina ja nyt olenkin sitten viime tipassa alkanut tekemään ensimmäisen opintojakson tehtäviä. Hommaa tulee olemaan, mutta kylläpä mie niistäki selviän!

Tällä hetkellä vietän viimeistä viikkoani Sodankylässä ennen muuttoa ja ensiviikon loppupuolella pääsenkin jo muuttamaan, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja talo on silloin valmis. Lähden kuitenkin jo parin päivän päästä poikaystäväni kanssa Ouluun ja vietän hänen luonaan alkuviikon ennen muuttoa.

Olen todella innoissani muutosta ja uudesta alusta niin tämän blogin kuin elämänikin suhteen!

Lukio pikkuhiljaa paketissa, mitä nyt?

Heippa! Siitä on vierähtänyt nyt reilu kuukausi, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin ja onhan tässä kyllä ehtinyt tapahtuakin. Kirjoitukset olivat ja menivät, mikä on varmasti suurin syy blogini hiljaiselolle, toisena syynä ihan vain pelkkä aikaansaamattomuus.

Kirjoitukset eivät menneet psykologian osalta aivan kuten suunnittelin. Psykani lähti nimittäin alustavien mukaan B:nä ja tavoitteenani oli M. Kaikki ovat alustavien mukaan kuitenkin reippaasti läpi, joten kyllä se lakki pitäisi olla päässä vielä tänä keväänä. Ruotsi ja äidinkieli menivät omaan tasooni nähden alustavien mukaan hyvin, vaikka ruotsi tuntuikin kirjoituspäivänä todella vaikealta.

Nyt kun lukio alkaa olla taputeltu, olen saanut elämääni uusia tuulia. Aloitin työt lähikaupassani ja olen viihtynyt päivä päivältä paremmin. Joskin päivät tuntuvat välillä todella pitkiltä, koska olen tottunut lukulomalla olemaan vaan kotona, mutta kylläpä tuohonkin pikkuhiljaa on alkanut tottua.

Tein myös yhteishaun. Aluksi tarkoituksenani oli hakea opiskelemaan yliopistoihin psykologiaa, mutta kirjoitusten jälkeen päätin, että haluankin mieluummin ammattikorkeakouluun. Niimpä hain loppujen lopuksi opiskelemaan sosionomiksi. Hain neljään kaupunkiin, joista ykköseksi laitoin Oulun. Kerron luultavasti joskus ihan omassa postauksessa enemmän siitä, miksi loppujen lopuksi päädyin hakemaan sosionomiksi.

Töiden lisäksi olen myös alkanut lukemaan esivalintakokeisiin, jotka ovat tämän kuun loppupuolella. Pikkuhiljaa olen päässyt aineistoihin enemmän kiinni ja olin itseasiassa tänään ja eilen kirjastolla asti lukemassa.

Kävin tänään myös kampaajalla freesaamassa vähän hiuksia ja täytyy kyllä sanoa, että piristi valtavasti, vaikka muutos ei olekaan mikään radikaali. Poistettiin vain latvoista kuivia ja tehtiin sinne pieni kerrostus.

Itsekurin kehittymistä ja ajovarmuutta

Heippa! Lukulomaa on enää vain muutama päivä jäljellä, nimittäin ensiviikolla alkaa jo kirjoitukset. Tiistaina on äidinkielen lukutaidon koe ja perjantaina psykologia. Siitä seuraavalla on sitten vielä ruotsi ja äidinkielen kirjoitustaidon osuus.

Olen ihan hyvillä mielin menossa kirjoituksiin. Psykologiaa olen lukenut melko paljon ja ruotsista olen tehnyt Worddive-abikurssia. Äidinkieltä en ole kauheasti harjoitellut, mutta hieman kielenhuoltoa on tullut kertailtua. Koen, että olen tehnyt voitavani ja olen tyytyväinen siihen, mihin se riittää. Tänä viikonloppuna opiskelen vielä ns. kunnolla ja kirjoitusviikot menee sitten vain kertaillessa ja levätessä.

Olen lukuloman aikana, itseasiassa jo ennen sitä, parantanut huimasti itsekuriani. Ennen en millään saanut itseäni koulukirjojen ääreen, mutta nykyään se on huomattavasti helpompaa. Kyllä sen huomaa, kun jokin asia oikeasti kiinnostaa (nimittäin psykologia).

Muuten lukulomani on mennyt oikein leppoisasti. Olen ollut suurimman osan ajastani vain kotona ja pari kertaa nähnyt kavereitakin. Oulu-Kemi-reissua en kuitenkaan toteuttanut vielä lukulomalla, koska siellä sairasteltiin ja minä päätin keskittyä lukemiseen ja hyvä niin, koska tällä viikolla onkin tullut hieman takapakkia, koska olen itse ollut hieman kipeänä.

Kävin kuitenkin viime viikon perjantaina Rovaniemellä juhlimassa kahden kaverini kanssa ja oli kyllä mukava käydä vähän tuulettamassa aivoja. Sovimmekin tyttöjen kanssa, että kirjoituksista ei puhuta illan aikana ja se onnistui ainakin jossain määrin.

Mentiin Rolloon meidän autolla, joten pääsin harjoittelemaan pitkästä aikaa kunnolla maantieajoa ja täytyy sanoa, että ajovarmuuteni takia reissu tuli täydelliseen ajankohtaan. Olen aikaisemmin ajanut pari kertaa pidempiä matkoja, mutta tuolla reissulla aloin luottamaan itseeni paljon enemmän ja nyt minusta vihdoin tuntuu, että esimerkiksi Kemiin ja Ouluun ajaminen ei jännittäisi enää läheskään yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Tsemppiä kirjoituksiin, jos tätä joku sellainen henkilö lukee, joka on menossa tulevilla viikoilla kirjoittamaan!

Esittelyssä koirani Nelma

Heippa, tänään on päivälleen tasan kaksi vuotta siitä, kun taloomme asteli pieni koiranpentu. Tämä pentu oli monen vuoden unelmani, ikioma koirani Nelma viralliselta nimeltään Päivänpaisteen Caramelli.

Nelma on reilu 2-vuotias shetlanninlammaskoiranarttu ja siis minun ihan oma koirani. Haaveilin usean vuoden ajan ikiomasta koirasta ennen kuin Nelma liittyi perheeseemme. Luonteeltaan Nelma on todella ihmisrakas ja ystävällinen koira. Se innostuu helposti nähdessään ihmisiä ja haluaisi aina päästä rapsuteltavaksi. Muita koiria kohtaan Nelma on myös todella innokas ja tykkää leikkiä, mutta se heittäytyy välillä hieman araksi varsinkin, jos toinen koira on liian innokas.

Huonoina puolina Nelmassa on tässä viimeisen vuoden aikana ilmennyt haukkuherkkyys. Se kohdistuu lähinnä lenkkipolulla vastaantuleviin koiriin ja epäilyttäviin tilanteisiin. Tämän pois kitkemisestä tulen mahdollisesti puhumaan tulevissa koira-aiheisissa postauksissa.

Hyviä puolia Nelmassa taasen on tietysti huomattavasti enemmän. Ensimmäisenä mieleen tulee juurikin se, miten ihmisrakas Nelma on. Yötkin neiti nukkuu kanssani sängyllä lähes poikkeuksetta ja mie ainaki henkilökohtaisesti tykkään siitä tavasta. Toinen tällä hetkellä mieleen tuleva liittyy myös ihmisläheisyyteen ja se on se, kuinka Nelma on aina mukana arkiaskareissa.

Tässä hieman asiaa Nelmasta ja tosiaan niin kuin blogin ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, tänne tulee silloin tällöin näitä koira-aiheisiakin postauksia. Näillä näkymin ne postaukset tulevat käsittelemään muun muassa meidän säännöllisen epäsäännöllistä rally-tokoharrastusta ja tällä hetkellä haasteena olevaa haukkuherkkyyttä ja sen pois kitkemistä.

Vuoden 2019 tavoitteet

Heippa, tänään ajattelin puhua vähän tämän vuoden tavoitteista.

Ensimmäisenä ja varmaan kaikkein tärkeimpänä tavoitteenani on panostaa ihan vaan itteeni. Haluan tehdä asioita, joista nautin ja joista saan energiaa ja haluan myös löytää uusia mielenkiinnon kohteita.

Itseni lisäksi aion tänä vuonna panostaa myös ihmissuhteisiin. Haluan viettää aikaa perheeni ja ystävieni kanssa enemmän sekä osoittaa läheisilleni, että välitän heistä. Voi olla todella vaikeaa ilmaista hyvinkin läheisille ihmisille välittävänsä ja siksi haluankin alkaa kiinnittämään huomiota siihen. Läheisten lisäksi haluan myös tutustua uusiin ihmisiin ja kehittää sosiaalisia taitojani.

Ja nyt kun näistä diipeimmistä päästiin, haluan luetella muutaman konkreettisemman tavoitteen.

Käy laskettelemassa ja ratsastamassa. Nämä molemmat on asioita, joista nautin todella paljon, mutta en ole silti kumpaakaan tehnyt pitkään aikaan. Ratsastamassa olen tainnut viimeksi käydä vuonna 2013 ja viimeisimmästä laskettelukerrastakin taitaa olla jo pari vuotta aikaa.

Valmistu lukiosta. Uskon vahvasti, että tämä tavoite tulee toteutumaan, mutta halusin sen kuitenkin tähän listaan laittaa. Tarkoituksena on siis saada lakki päähän tänä keväänä!

Käy enemmän Kemissä ja Oulussa. Minulla on sisko kummassakin kaupungissa ja Oulussa minulla on myös siskontyttöjä, joten ennen kaikkea nämä ihmiset ovat syy siihen, miksi haluan toteuttaa tämän tavoitteen. Tämän lisäksi Oulu on minulle tosi tärkeä kaupunki, joten senkin takia haluaisin viettää siellä enemmän aikaa. Kolmantena syynä on ihan vain se, että pääsee välillä vaihtamaan maisemaa.

Viimeisenä tavoitteenani tälle vuodelle on muuttaa pois kotoa. Lukio loppuu näillä näkymin keväällä ja sitten minulla ei ole enää velvollisuutta asua täällä Sodankylässä, joten haluaisin muuttaa pois. Opiskelemaan tuskin pääsen vielä tänä syksynä, koska tarkoituksenani on luultavasti hakea yliopistoon, mutta haluaisin hakea töitä toiselta paikkakunnalta ja muuttaa Nelman kanssa pois täältä lapsuuden kodistani ja Sodankylästä muutenkin.